Uusi blogi vanhoine merkintöineen löytyy osoitteesta http://spitzfull.wordpress.com!

Viimeviikonlopun näyttelyreissusta länsinaapuriin tulossa oma tarinansa lähinpäivinä kunhan se valmistuu. Mutta sillä välin hieman tämänpäiväisesta agilitykoulutuksesta.

Nemon kanssa oltiin Lempäälän Best In -areenalla Tuulia Liuhdon agilitykoulutuksessa. Ilmoitin Nemon sinne kun sain työpaikan virikeseteleillä maksettua Muuten ei ehkä vielä oltaisi tuon tason koulutukseen mentykään. Mutta se oli ihan antoisaa vaikka rata olikin hitusen haastava meikäläiselle.

Nemo keskittyi ihan kivasti. Jonkin verran otti häiriötä viereiseltä kentältä, laidan muutamasta ihmisestä ja nurkasa mölyävästä lämmityspuhaltimesta, mutta karjumalla kilpaa laitteen kanssa poitsu tuli lopulta aina takaisin.

Yllä näkyvää rataa otettiin pienemmissä pätkissä. Kyllä siinä riitti haastetta meikäläiselle ihan riittämiin ja loppurata kerkes unohtumaankin jo jälkimmäisellä 10 minuutin reenipätkällä. Esteeltä 21 esteelle 25 oli meikäläiselle vaikein hiffata. 3-6 kiemurat meni ihan kivasti ja samoin 14-16. Siirto kepeiltä 18 putkeen 19 tehtiin putken takaa ja Nemo kivasti osasi kaartaa putken suuhun vaikka itse jäinkin vähän jälkeen odottelemaan että voin singota seuraavalle putkelle.

Tosi kiva koulutus oli ja jos muistaisi opetella vähän sulavampia ohjausliikkeitä ja käyttää joskus jotain muutakin kuin pelkkää perinteistä valssia

Pakkaset ovat toistaiseksi vähän hellittäneet. Vaikka huomiseksi lupaa taas kiristyvää, ja näyttääpi siltä että torstain treenit jääpi taas väliin

Kovimmilla pakkasilla tehtiin lähinnä pikkulenkkejä, ja olen muutenkin alkanut nyt käyttää poikia aamuisin ja iltaisin vähän laajemmalla pissakierroksella. Omassa pihassa hihnaulkoilu menee lähinnä vahtimiseksi, vähän kun käy tassuttelemassa kävelyteiden puolella niin tulee ne tarpeetkin tehtyä. Aiemminhan pojat siis ovat saaneet olla vapaana takapihalla, mutta syksyn puiden kaadon jälkeen aita on vielä poissa pelistä ja siitä lähtien on harrastettu vaan hihnaulkoilua.

Barffilla ollaan jatkettu. Nemo on vissiin aika teräsmaha ja sillä ei tunnu ruuansulatus reagoivan mitenkään ihmeellisesti mihinkään muutoksiin. Nipsulla sen sijaan välillä näyttää paremmalta ja sitten taas on sekaisin. Tero teki teilen etäpäivää kotona ja oli kolme kertaa joutunut mattopyykille Nipsu kun ei osaa edes oikein pyytää ulos jos sillä on hätä. Viime yönäkin nousin käymään vessassa, ja kun suuntasin takaisin makkariin ja sänkyyn niin sitten vasta kuulin tassujen rapseesta että Nipsu oli hipsinyt perässäni olkkariin. Kun menin katsomaan niin kasathan sinne oli taas lattialle jo keritty vääntämään. Ja sama juttu uudelleen aamullakin.
Ja kylppärissä saa sitten ravata suihkuttelemassa jälkikäteen herran “housut” puhtaaksi.

Nipsun lumen ahmiminenkin on vaan lisääntynyt, ja nyt kyllä täytyy vähän rajoittaa sitä. En usko että se kauheasti ainakaan parantaa tuota vatsan toimintaa. Tuskin se takapihan kinosten lumi nyt niin pahasta on, mutta kun nyt on alkanut haukkomaan myös lenkillä jalkakäytäviltä sitä suuhunsa. Ties mitä pöpöjä on. Ainakin sen aikaa saa nyt pitää suunsa supussa että saataisiin maha normalisoitumaan. Pitää syötää maitohappobakteeria ruuan joukossa ja pitää vielä mahdollisimman yksinkertaisena tuo ruokavalikoima. Jos ei ala tasaantumaan niin sitten pitää piipahtaa lääkärillä. Voihan siellä olla joku tulehduskin kun on kuitenkin jo sen verran aikaa taas vatsa reistaillut

Johtajuusasioisa sen verran, että pitäisi ottaa itseään taas niskasta kiinni. Tänään viimeksi aamulla Nipsua aamupissalla käyttäessäni mietin että nyt on otettava taas vähän perusetäisyyttä enemmän ja natsimeininki lenkeillä muutamaksi päiväksi ettei koira pääse hyppimään silmille. Ja enkös sitten heti seuraavaksi koiraa takamuspesulle mennessäni alkanut sille lässyttämään! Mur minä! Minulle siis tuo ei ole mitenkään kovin helppo homma, ja mietin että tuleeko siitä koskaan helpompaa vai onko tämä aina tällaista taistelua itsensä kanssa. Minulle sanottiin kyllä, että siitä tulee helpompaa, mutta saapa nähdä. Nyt olisi jonkinlainen tsemppaus ja tuki tarpeen. Harmillinen tilanne sinänsä, että meidän kouluttaja on vuoden alusta alkanut toimimaan koulutusasioissa sivutoimisesti henk.koht. syistä, ja sielläkin on koulutushommelit vähän hiljentyneet. Pitää jostain ehkä yrittää löytää samanhenkistä treeniseuraa että voisi vähän hallitusti harjoitella ja muistutella taas itselleen ja koirille noita juttuja ennen kuin tilanne taas levähtää.

Nemon kanssa homma tuntuu olevan suht ok mutta nyt Nipsulla tuntuu kilahtaneen vähän hattuun. Sinänsä, Nipsu on se helpompi pala että ei kai siinä muu kuin nyt vaan hetki taas vähän tiukempaa kuria ja vähemmän lässyttelyä, niin eiköhän se siitä.

Reenailut ovat jääneet tällä viikolla väliin koska pakkasta on ollut mittarissa sen verran paljon. Lenkkeilty ollaan sen verran kuin on tarjettu. Pojat ei muuten välitä mutta tassuja selkeästi paleltaa. Hirveetä kyytiä menään ja välillä juostaan kolmella jalalla, ja lennosta vaihdetaan könkättävää jalkaa Nipsu näyttää pikaluistelijalta, kun menee hirveetä kyytiä ja tassut lipsuu välillä sivuille.

Nipsu on ollut ihan ulalla tämän viikon. Sunnuntaista asti ollut niin levoton ja koko sunnuntain ramppasikin melkein taukoamatta ympäri kämppää ja halusi vaan ulos. Nyt on sitten pikku hiljaa rahoittunut mutta vieläkin on kova hinku kyllä ulos. Taitaa olla niin että jollain naapuruston tytöistä on juoksu meneillään, koska käytös on ollut kerrassaan niin omituista. Nemo ei ole tuntunut reagoivan kylläkään. Mietiskelin tuossa, että nyt kun Nemon ja Nipsun keskinäinen järjestys on selkeästi muuttunut, niin ehkä Nipsu siksi reagoi nyt eri tavalla ja Nemo taas on rauhallisempi. Mutta jokatapauksessa hermot on välillä meinannut mennä

Poikien mahat ovat pikku hiljaa alkaneet tasoittua ja tottua raakaan ruokaan. Nipsulle on maistunut vähän kehnommin, mutta luulen tuon tyttösekoilun vaikuttavan asiaan. Lisäksi alan nyt pienentämään hieman annoskokoja koska Nemollakin on vähän jäänyt välillä ruokaa kuppiin tai luita säästetty yöpalaksi.

Toivottavasti pakkaset laantuvat ensi viikoksi niin päästään taas aksailemaan. Muutakin odotettavaa on ensi viikolle

Torstain ryhmätreenit jäi väliin tosiaan, kun auto taas päätti olla meitä sinne kuljettamatta. Käytiin sitten perjantaina poikien kanssa ottamassa taas vähän kiinni. Tällä kertaa vapaavuorolla ei ollut taas muuta kuin me ja Ria koirineen.

Otin Nipsun eka treenaamaan, mutta siitä ei tällä kertaa tullut hirveästi mitään. Sitä oli vissiin ilmassa, kun Riakin sai vähän paimentaa omaansa. Nipsu oli enemmän nyt kiinnostunut karvaisista kavereistaan kuin mammasta ja nakeista. Tehtiin vähän, mutta kun ei oikein mikään meinannut sujua niin lopetettiin.

Mutta Nemppa taas pelasti puolestaan mun illan olemalla ihan mahti poika. Kepit meni neljä kertaa viidestä virheettömästi, keinu meni viimeisillä otoksilla jo hienosti, vaikka vähän hitaasti, ja poju sinkoili kuin raketti. Välillä veti vähän pitkäksikin ja lähti radalta liitelemään lavan puolelle, mutta tuli hienosti takaisin. Hienosti pysyi luona ja tekemässä vaikka Riakin teki välillä samaan aikaan harjoituksia omien koiriensa kanssa. Olin tooosi tyytyväinen <3

Lempäälän möllikisat

Tänään lauantaina mentiin sitten Nempan kanssa koklaamaan vaihteeksi vieraaseen ympäristöön möllikisoihin. Napattiin Ria ja Sonny matkaan ja ajettiin Lempäälään Sport Dog Parkiin.

Nemon kanssa mentiin kaksi kertaa mölliluokan rata ja kerran kisaavien rata.

Ekalla kiekalla lähtö oli samanlaista hankalaa kun aiemminkin on ollut. Mutta lähdettiin sitten siitä vähän lennosta, tosin se sitten kostautui jo heti toisella esteellä. Uusintakiekalla lähtö oli jo vähän parempi, vaikkei vieläkään hyvä. Lähes samat virheet toistui molemmilla radoilla. Ohjasin vissiin huonosti ainakin ekan suoran vikalta esteeltä putkeen, kun Nemo juoksi molemmilla kerroilla siihen väärän päähän, joka oli suoraan edessä. Samoin vikalla suoran pätkällä muurin ohi tuli molemmilla kerroilla. Plus että emännän kunto loppui kesken etenkin ekalla kiekalla Kyllä se vaan on pakko alkaa oikeasti nyt tekemään ittelleen jotain jos haluaa tuon koiran vauhdissa pysyä.

Ekan kiekan aika oli jotakin 59s ja toisen 52s. Tietysti noihin söhläyksiin ja uusintaottoihin meni paljon aikaa.

Tässä mölliradan ratapiirros, surkeasti iPadilla piirettynä.

Jäätin sitten odottelemaan vielä kisaavien rata. Siinä meni lähtö vielä vähän paremmin, tosin äänekkäästi ja sitten pieni karkauskin. Mutta ei niin pahaa hermostuneisuutta muuten.

Rata näytti alkuun haastavalta mutta ei se nyt sitten käytännössä niin ihan kamalan vaikea ollut. Ja virheet ei tulleet niissä kohdissa missä kuvitteli että olisivat tulleet Pitää siis muistaa olla huolellinen ja selkeä koko radan ajan

Eka huti tuli esteellä 6, ja se tais jäädä kokonaan oikein suorittamatta. A:lle mentäessä Nemo eksyi ensin putkeen. A:n jälkeisen hypyn jälkeen se A houkuttelikin taas uudelleen ja Nemo lähti kipittämään sitä uudelleen vaikka olis pitänyt mennä toiseen putkeen

Mutta kepit meni taas virheettä ja hienosti, olen tyytyväinen. Loppurata menikin sit ihan ok. Keinua eikä rengasta ollutkaan tässä radalla. Alla vielä toisen radan ihan yhtä hieno ratapiirros:

Olen Nemon tekemiseen tosi tyytyväinen, malttoi harjoitusalueellakin tehdä vähän juttuja vaikka muita oli tekemässä vieressä. Ne lähdöt jotenkin sitä nyt edelleen vaivaa, vaikka siinä ei edes ketään ollut näköpiirissä odottamassa ja oli tilaa reilusti. Joku  jäi kuitenkin herraa häiritsemään. Pitää kokeilla vähän eri toimintatapoja ja harjoitella, että mistä löytyi ratkaisu tuohon pulmaan.

Todella hyvä mieli jäi, ja olen tosi yllättynyt että mua ei yhtään jännittänyt. En tiedä sitten että oliko vaan niin kiire hakea koiraa ja muuta, että ei kerinnyt Ja vaikka radat menikin miten meni, niin hyvin tyytyväinen olin eikä harmittanut mikään. Kyllä se vaan on niin, että noissa geimeissä ilmapiiri tuntuu paljon rennommalta ja mukavammalta kuin esim. näyttelyissä. Ihmiset taputtaa radan jälkeen meni miten meni - pääasia että pääsee perille. Eikä kukaan ole kyräilemässä eikä tarvi itse miettiä kuin omia mokailujaan. On toki näyttelyissä oma viehätyksensä, en kai niissä muuten ramppais. Mutta aksassa ei tarvi märehtiä kuin omia virheitään eikä miettiä ja märehtiä muiden mielipiteitä Siks tää taitaa sopia mulle paljon paremmin tää laji, noin niinkuin henkisesti

Nyt sain viimein sen lopullisen kipinän siirtää pojat raakaruokinnalle. Lähinnä siksi, kun tuo Nipsun maha on taas viime aikoina reistaillut niin paljon. Kokeillaan, josko vatsavaivat lähtis teollisen pöperön poiston myötä. Aloitellaan nyt broiskupainotteisella ruualla ja lisätään sitten pikku hiljaa muita raaka-aineita. Broiskun luitahan nuo ovat ennenkin saaneet maistella, ja ne uppoavat oikein hyvin. Samoin tänään maistui broisku-kasvis-mössö hyvin. Sitten kun aletaan lisäämään sisäelimiä ja raakaa kalaa, niin voi tulla ongelmia, ainakin Nipsun kanssa. Mutta katsotaan, koitetaan niitä sitten pikkuhiljaa ja huomaamatta lisätä mukaan.

Nipsu viettää tänään synttäreitä. Herralla on nyt ikää 3 hienoa vuotta <3 Mun aikuiset miehet jo, neljä ja kolme Vaikka silti ainakin Nipsu on ikuinen vauva Tosin on herralla alkanut nyt vähän tytöt kiinnostaa
Loppiaismätsärissä siellä Tampereella Nipsu näki mustan mittelineidin Lakun, ja kovasti häntä alkoi vispaamaan. Soopeli mittelityöttä vieressä ei kiinnostanut yhtään. Nähtiin tämä Laku taas uudelleen Turussa ja jälleen oli ihastusta ilmasta. Nyt alkoi Lakukin vähän lämpeämään ja lempi näytti leiskuvan

Turussa oltiin siis lauantaina. Tuomarin linja/linjattomuus aiheutti kovasti polemiikkia. Olin kyllä itsekin yllättynyt tietyistä tuloksista, mutta omaamme kuitenkin tyytyväinen. Nipsulle ERI ja valioluokan viimeinen eli neljäs sija. Oltiin jo pitkä päivä odotettu näyttelypaikalla ja väsymys näkyi kyllä Nipsun esiintymisestä. Ei ollut terhakka askel enää ja siitä arvostelussakin huomautettiin, että tarvisi lisää “äksöniä”. Muuten ei ollut moitteita.

Muutenkin reissu oli kyllä antoisa. Matkaseura oli mukavaa, oli kiva jutella tuttujen ja uusienkin ihmisten kanssa ja nähdä paljon erilaisia mitsuja. Nyt alkaa jo vähän erottamaan niitä mustaruskeitakin toisistaan

Treffattiin myös meidän kesän Latvian reissulla mukana ollut islis omistajineen. Koska molemmilla koirilla on vähän taipumusta tuohon ärripurreiluun, niin etsittiin sitten sopiva lokonen jossa vähän treenattiin juoksemista peräkanaa. Ihan hyvinhän se meni, ja Nipsukin kulki ihmis- ja koiravilinässä hyvin sivistyneesti. Pissapaikalla tai muuallakaan ei tullut mitään kähinöitä.

Tänään piti mennä aksaan, mutta saas nähdä. Auto ei taas lähtenyt vaihteeksi käyntiin kun akku tyhjänä, joten omalla kyydillä ei ainakaan päästä. Nipsun kanssa saatetaan saada kyyti, mutta Nemon kanssa ei sit kuitenkaan voida jäädä, koska siellä ei enää ole oikein ketää joka voisi kuskata takaisin. Mutta Nemppa pääsee sitten lauantaina Lempäälään mölleilemään. Ja katsotaan harkitsisiko tuota Nipsuakin ottaa matkaan siihen möllien hyppärille. Eihän se vielä kovin osaa, mutta mitäpä se haittaa

Torstaina aloitettiin niin Nipsun kuin Nemonkin kanssa taas ryhmätreenit tämän vuoden osalta. Alkeiskurssilla meillä oli varakouluttaja, ja tehtiin valssiharjoitusta sekä mentiin erillään kepit ja A. A otettiin lähinnä minun toivomuksesta, koska Nipsulla on siinä ongelmia. Hihnassa tehtiin jokunen kerta ja lopulta meni sitten ilman väistämistä. Mutta pitää sitä vielä treenata, ja kun ei enää varmasti väistä niin koittaa ilman remmiä.

Peräkkäiset hypyt alkaa NIpsulla sujua vähän paremmin. Oltiin mös perjantai-iltana vapaavuorolla treenaamassa ja tehtiin siinä kolme peräkkäistä suoraa hyppyä sekä neljäs vähän vinoon ja siitä puomille. Hypyt meni tosi hyvin, videokin löytyy täältä: http://youtu.be/h-VqZQq8K_Y

Lisäksi Nipsu on niin ihanan tohkeissaan kun tehdään treeniä

Jännitin Nemon kanssa ryhmätreeniin palaamista ja olin ihan varma että pistää taas rettelöiden. Pidin Nemon odotusajat autossa ja  otin vaan juuri vähän ennen omaa vuoroa sisälle. Yllätyksekseni (minun ja muidenkin) Nemo ei piitannut yhtään muista. Nakit ja mamma oli mielenkiintoisempi. Nemo teki hyvin ja mukavalla vauhdilla. Yksi kohta vähän tökki mun ohjausten takia, mutta muuten meni hyvin. Ja kepit meni ihan mukavasti kunhan vaan ohjaa, vähemmällä avulla ei vielä suju.

Nemo oli myös perjantaina mukana, ja vaikka paikalla oli muutama koira jotka Nemolle ennestään outoja (Nipsun kanssa sen sijaan treenaavat samassa ryhmässä), niin hyvin pysyi silti hallinnassa. Vähän meinas hermot Nemolla pettää, mutta napakalla kiellolla ja nakkien näyttämisellä palasi huomio kuitenkin siihen mihin pitikin.

Katsotaan miten homma jatkuu, vai oliko tämä vain väliaikainen käytöshäiriö Jokatapauksessa, jos Nemo alkaa taas kovasti riekkuloimaan niin sitten lopetetaan Pekola-treenit ryhmässä ja käydään vaan yksinään tai korkeintaan muutaman häiriökoiran kanssa treenaamassa siellä, ja palataan ryhmätreeniin taas ulkokaudelle. Mutta katsotaan, toivotaan että pystytään jatkamaan tuolla niin saadaan vähän kimurantimpia ratoja ja ohjauksiakin harjoitella.

Möllikisoihin ajattelin mennä Lempäälään 28.päivä Nempan kanssa taas testaamaan kuinka sujuu. Voitaisiin mennä sekä mölli- että kisaavien radalle, kun kerran sinne asti ajaa.

Huomenna itsellä paluu töihin, ja herrat saa taas totutella olemaan päivisin kahdestaan. Eipä se liene paha nakki, eivätpä nuo lomien jälkeen muutenkaan ole koskaan kovin järkyttyneitä vissiin olleet

Päässä pyörii kovasti kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita, eikä oikein tiedä mitä niistä pistäisi toteutukseen. Näyttelyitä olis monta, etenkin ulkomailla, mutta kaikkeen ei riitä ymmärrettävästi rahkeet. Ja toisekseen sitten miettii että ilmoittaako molemmat vai vaan toisen niihin, mihin sitten lähteekään. Rankkaa

Lisäksi agikentät polttelee kovasti. Nemon kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty treenamassa yksikseen. Tällä viikolla pitäisi mennä koittamaan taas ryhmätreeniä, saas nähdä miten käy. Rengas alkaa sujumaan. kepeillekin on taidettu löytää idea, niille meno vielä vähän tökkii ja usein harpataan pari kepin väliä ekalla pujottelulla. Kättä ei mun tarvi kuitenkaan enää niin paljon heilutella eikä kulkea kumarassa. Keinulla on arastelua, sitä pitäis saada varmemmaksi. Nemo hidastaa kovin ajoissa jo ja sitten oikeastaan vaan namilla houkuttelemalla saadaan loppuun, muuten pysähtyy ja pomppaa pois ennen keskikohtaa.

Olen kuitenkin merkinnyt 22.4. Janakkalan kisat kalenteriin. Niihin siis tällä hetkellä tähdätään. Hyppärille sitten vaikka jos ei muuta.

Loppiaisena oltiin Tampereella Nipsun kanssa möllitokossa. Tuomarina siellä oli Riitta Räsänen. Nipsulla oli pitkä päivä takana ja oli ihan väsynyt kun iltapäivällä päästiin tokoilemaan. Paikkamakuusta saatiin kuitenkin 9, joten siinä mielessä väsyneisyys oli ihan hyvä! Minuutin paikallamakuu hihnan mitalla. Nousi istumaan aika lopussa, mutta muuten meni hienosti. Luoksepäästävyys oli 10 (ja antoi tuomarille tassua :D). Muut oli sitten kasia ja kasipuolta (aika löysällä pisteytyksellä). Mutta jokatapauksessa, tuon jälkeen iski taas vähän toko-inspiskin ja alkoi hieman enemmän kiinnostamaan taas toi liikkeiden kisakuntoon hiominen.

Näyttelyiden osalta pari ulkomaanreissua on varmaa. Kaksi sitten taas kovasti houkuttaisi, mutta toinen on aika likellä jo toista päättämääni ja siksi pitää vähän mietiskellä onnistuisiko se. Neljäs on sitten vähän myöhemmin vasta, mutta vaatii sitäkin enemmän miettimistä. Ja yksikään näistä ei ole se kirotun Latvia, jonka myös haluaisin mahduttaa vielä tälle vuodelle

No, näitä pähkäillään Olen ollut kolme viikkoa kotosalla, joten aikaa siihen on ollut taas vähän turhankin paljon Ensi viikolla taas töihin uudella innolla. Ja sitten onkin jo Turun näyttely. Lastataankin taas auto täyteen väkeä, mutta hyvä ettei tarvitse yksin ajaa tuota puuduttavaa matkaa pimeässä talvikelissä. Mv mitteleitä on 45, ja uroksia 18. Saapi nähdä onko Nipsulla tuolla mitään mahkuja, mutta mennään hakemaan taas yksi arvostelu. Tuomari on briteistä ja käsittääkseni myös chow-kasvattaja. Ainahan voi toivoa, että maku olis yhtä hyvä kuin tuolla Tervakosken tuomarillakin

Muutama talvinen kuva, nyt kun viimeinkin tuli lunta

Äsken muisteltiin mennyttä, mutta entäs sitten tuleva? Tässä tavoitteita alkaneelle vuodelle.

Tavoitteita Nemon kanssa

Näyttelyt

- Viimeinen CACIB -> C.I.B
- Serti Latviasta -> LV MVA & BALT MVA

Agility

- Lisää varmuutta radalle
- Aloitukset ja häiriönsietokyky paremmaksi
- Kisa-uran aloitus kevät/kesä

TOKO

- Pientä treeniä agilityn ohessa, ei kummempia tavoitteita

Muuta

- Rally-tokon alkeisiin tutustuminen
- Lonkka- ja kyynärkuvaus alkuvuodesta

—

Tavoitteita Nipsun kanssa

Näyttelyt

- Sertit Virosta ja Latviasta -> LV & EE & BALT MVA
- Lisää CACIBeja

Agility

- Kaikki esteet tutuiksi sekä itsenäisyyttä ja varmuutta tekemiseen
- Möllikisat keväällä

TOKO

- Paikkamakuun treenaamisen valmiiksi + muut liikkeet vielä varmemmiksi
- ALO-kisojen starttaaminen keväällä/kesällä

Muuta

- Mahdollisesti rally-tokoon tutustuminen
- Silmä- ja polvitarkastus keväällä

—

Lisäksi molempien poikien kanssa pidetään yllä ruutiineita ja laumajärjestystä, johon loppuvuodesta saatiin positiivinen muutos. Näitä asetelmia yritetään vielä vahvistaa ja elää koko joukko sulassa sovussa.

Vuosi jo vaihtui, mutta kerrataan silti hieman viime vuoden tavoitteiden täyttymistä ja kohokohtia.Kuinkas asettamani “tavoitteet” sitten toteutuivat?

Nemon tavoitteet

Näyttelyt
- Edelleen painitaan sen kanssa että herra malttaisi pysytellä kehässä riittävän kauan aloillaan. Käytetään mahdollisuuksien mukaan vierasta handleria, vieraskoreus kun tuntuisi voittavan säheltämishalun.

No, välillä on mennyt kehässä hyvin ja välillä taas huonommin. Ei kai siitä sähläilystä kokonaan mihinkään päästä, mutta täytyy olla tyytyväinen niihin hetkiin kun menee hyvin

- Viimeistä CACIBia yritämme metsästää kesällä, eli tähtäimessä C.I.B

Tässä ei olla vielä onnistuttu, joten siirretään tämän vuoden tavoitteisiin. Kyllä se tulee kun on tullakseen.

- Asetamme tavoitelistalle myös muutaman uuden valioarvon, todennäköisimmin tavoittelemme niitä Virosta ja Latviasta, mahdollisesti myös Ruotsista.

Viron titteli saatiin pojalle Juhannuksena

Agility
- Koira ja erityisesti emäntä kuntokuurille
- Kaikki esteet kunnolla tutuiksi ja suht varmoiksi
- Mahdollisesti muutamia mölli-kisoja, ainakin oman seuran pitämiä

Muutamat möllikisat käyty ja “ongelmaesteiden” suorituskin alkaa pikkuhiljaa parantua. Lähdöistä ja niihin keskittymisestä tullut uusi ongelma, mutta sitä ratkottaneen sitten tänä vuonna.

TOKO
- Jatketaan ALO- ja AVO-liikkeiden treenaamista kotona ja agilityn ohessa
- Yritetään kasvattaa häiriönsietokykyä ja kärsivällisyyttä

Ei mitään merkittävää edistystä. Vähän tehty jotain kotosalla ja treeneissä odotellessa, mutta ei mitään tavoitteellista harjoittelua.

Muuta
- Luonnetestin suorittaminen

Eipä menty, ja on toistaiseksi holdissa, koska koulutusten ohessa tehty testausta.

- Katsotaan myös jos päästäisiin tutustumaan paremmin koiratanssiin ja/tai rally-tokoon

Nipsun kanssa käytiin tutustumassa koiratanssiin, mutta Nemon kanssa ei sen enempää näihin panostettu.

—-

Nipsun tavoitteet

Näyttelyt
- Yritetään Suomesta toista SERTiä

Tuli toinen, ja yllättäen myös se kolmas Niimpä saimme tavoitteet siis hieman enemmänkin kuin täytettyä

- Mahdollisesti myös jonnekin ulkomaille

Käväistiin Liettuassa ja Latviassa, joista ensimmäisestä saatiin plakkariin myös valionarvo.

Agility
- Yritetään saada paikka alkeiskurssilta ja päästä tutustumaan esteisiin

Kurssille päästy ja treenailu lähtenyt hyvin käytiin.

TOKO
- Tokossa on meidän ensi vuoden pääfocus. Treenaamista jatketaan tavoitteellisesti, jotta saataisiin kaikki alokas-luokan liikkeet varmoiksi
- Möllikisoihin osallistutaan kun moinen on mahdollista, oma seura järjestänee ainakin kahdet
- Mahdollisesti kisaamaan syksyllä, riippuu kuinka hyvin edistytään

Möllikisoissa käytiin kahdesti mutta kisaamaan ei kyllä vielä päästy. Ja emännältä vähän hävisi kiinnostus TOKOn parissa puurtamiseen kun Nipsunkin kanssa aloitettiin agility. Mutta ei me olla kisa-aikeita haudattu, mutta jatketaan rauhassa…

Muuta
- Yritetään hankkia Nipsulle uusia, mukavia koirakavereita, ja saada Nipsun varautuneisuutta muita koiria kohtaan hieman lieventymään positiivisten koirakokemuksien myötä.

Nipsu on ollut reissussa muiden koirien kanssa ja tullut ihan kivasti toimeenkin joitakin kommervenkkejä lukuunottamatta.

- Remmiräyhä/höyryveturi kuriin lenkillä

Tähän saatiin paljon apua kouluttajalla käymisestä. Samalla linjalla jatketaan.

- Luonnetestin suorittaminen

Tämä myös Nipsulla holdissa niin kauan, kunhan kouluttajan testaukset unohtuvat.

- Yritetään myös löytää sopiva muoto lenkkeilyyn, jotta Nipsu saisi riittävästi kulutettua energiaansa. Yritetään kunnostautua juoksulenkkeilyssä, tai miettiä muita hyviä tapoja.

KickBike-lenkkeilyä käynnisteltiin mutta vähän hitaasti. Odotellaan taas kevättä ja sopivia kelejä siihen. Juoksukin vielä olisi kyllä ihan aiheellinen vaihtoehto…

—

Näyttelyvuosi 2011

Sitten vielä kooste hienosta näyttelyvuodesta

Näyttelyvuosi käynnistettiin maaliskuussa Euran ryhmänäyttelyssä, jossa molemmat pojat olivat näytillä. Siellä molemmille ERInomaiset, Nemolle lisäksi SA ja sijoitus PU2!

Nipsu jatkoi näyttelyitä Tampereella toukokuussa. Siellä ranskalaiselta EH, iso koko ja liikkeissä huomautettavaa. Samaan aikaan juostiin myös mätsäreissä kun kausi oli parhaimmillaan. Nipsu nappasi ensin ekan mätsi-sijoituksensa Toijalassa ja sitten vielä Hämeenlinnassa peräti PUN1 BIS2-sijoituksen. Koiria ei silloin tosin ollut kovinkaan montaa kisaamassa, mutta hieno tulos kuitenkin.

Virallisella saralla jatkettiin Nemon kanssa kesäkuussa. Reissu Latviaan tuotti 2 x VA-CACIB. Mahiksia parempaankin olisi ollut, mutta herra ei tykännyt kisakumppanistaan ja meni rähinäksi. Ei jääty sitä murehtimaan. Juhannuksena päiväreissu Viroon ja sieltä tuomisina EE MVA <3

Heinäkuussa kierrettiin poikien kanssa Helsinki ja Pori KV. Helsingistä molemmille ERI ilman SA:ta. Porista Nemolle ERI ja Nipsulle upeasti luokkavoitto, ERI SA ja vielä VARA-SERT jääden niukasti PU-sijoilta. Nemo kerkesi Lammin ryhmiksestä hakemaan myös H:n, mutta ei me sitäkään jääty murehtimaan.

Muutama viikko odoteltiin Valkeakosken näyttelyä. Nipsu teki jätti-yllärit ja melkein pyörrytti emännän. Luokkavoitto, urosten ykkönen pesten valioitakin ja kaiken kukkuraksi ROP! Toinen serti sieltä plakkariin <3 Viikkoa vajaa vuoden tauon jälkeen edellisestä

Pohdin, että joudutaankohan viimeistä sertiä odottamaan yhtä kauan. No, ei jouduttu. Kaksi viikkoa ja Tervakosken KV-näyttelystä elokuun lopussa tulla tupsahti jälleen luokkavoitto, PU1 ja vimppa SERT! Samalla herra avasi myös CACIB-tilinsä.

Olin jo aiemmin kerennyt ilmoittamaan Nipsun Liettuaan luokkaserti-jahtiin toiveena, että sitä kautta ehkä saisin joskus Herran valioitumaan. No reissuhan sitten muutti merkitystään ja toivottiin sitä N-sertiä jotta voidaan valionarvoa hakea myös Liettuasta kunhan Suomi ensin vahvistuu. Liettuassa oli syyskuun alussa kaksi kr-näyttelyä. Ensimmäisessä niissä Nipsu oli ROP ja hankki tarvittavan sertin! Toisesta tuli EH mutta eipä sillä niin väliä sitten enää.

Syyskuussa käytiin Mittelspitzien erikoisnäyttelyssä Heinolassa. Nemo ollut nuorempana tuomarilla kaksi kertaa, tuloksena EH:t. Nipsu myös ollut aikoinaan VSP-pentu. Odotukseni pidin tasolla Nemo EH, Nipsu H. Kasvattaja esitti Nemon ja minä Nipsu, molemmat kun olivat valioissa niin ei omat kädet enää riittäneet.
Tuomari tykkäs Nipsusta kovin, jätti noteeraamatta jopa hammaspuutokset koska tykkäsi koirasta ja tämä oli valioissa. Nemolle myös tällä kertaa “arvonnousu” ja hienosti ERI. Valioillekin jaettiin EH:ta, joten 17 valio-uroksen joukossa nämä ERIt kyllä tuntuivat oikein mukavilta

Lokakuussa käytiin Nipsun kanssa Latviassa. Valkeakosken näyttelyssä ollut tuomari ei tällä kertaa Nipsusta tykännyt yhtä paljon, ja tuloksena PU3 VA-SERT. Reissu oli silti mukava ja Nipsu esiintyi hyvin kuten yleensäkin.

Marraskuussa vietettiin viikonloppu Nemon kanssa Jyväskylässä. Molempina päivinä Nemolle ERI ilman sijoitusta. Näin siis viimeisen CACIBin metsästys jatkuu edelleen.

Näyttelyvuosi lopetettiin Nipsun kanssa messarissa joulukuun alussa. Ranskalaistuomarit eivät Nipsusta piittaa, ja kättelimme sieltä taas EH:n.

Odotukset ylittyivät kuluneelta vuodelta kuitenkin moninkertaisesti Nipsun hienon menestyksen myötä. Ihailen herran Valkeakosken ja Tervakosken palkintoja edelleen harva se päivä eteisen seinällä. Syksy oli vaan niiiiin hieno herralla!

Mun hienot ja komeat pojat