Nyt sain viimein sen lopullisen kipinän siirtää pojat raakaruokinnalle. Lähinnä siksi, kun tuo Nipsun maha on taas viime aikoina reistaillut niin paljon. Kokeillaan, josko vatsavaivat lähtis teollisen pöperön poiston myötä. Aloitellaan nyt broiskupainotteisella ruualla ja lisätään sitten pikku hiljaa muita raaka-aineita. Broiskun luitahan nuo ovat ennenkin saaneet maistella, ja ne uppoavat oikein hyvin. Samoin tänään maistui broisku-kasvis-mössö hyvin. Sitten kun aletaan lisäämään sisäelimiä ja raakaa kalaa, niin voi tulla ongelmia, ainakin Nipsun kanssa. Mutta katsotaan, koitetaan niitä sitten pikkuhiljaa ja huomaamatta lisätä mukaan.

Nipsu viettää tänään synttäreitä. Herralla on nyt ikää 3 hienoa vuotta <3 Mun aikuiset miehet jo, neljä ja kolme Vaikka silti ainakin Nipsu on ikuinen vauva Tosin on herralla alkanut nyt vähän tytöt kiinnostaa
Loppiaismätsärissä siellä Tampereella Nipsu näki mustan mittelineidin Lakun, ja kovasti häntä alkoi vispaamaan. Soopeli mittelityöttä vieressä ei kiinnostanut yhtään. Nähtiin tämä Laku taas uudelleen Turussa ja jälleen oli ihastusta ilmasta. Nyt alkoi Lakukin vähän lämpeämään ja lempi näytti leiskuvan

Turussa oltiin siis lauantaina. Tuomarin linja/linjattomuus aiheutti kovasti polemiikkia. Olin kyllä itsekin yllättynyt tietyistä tuloksista, mutta omaamme kuitenkin tyytyväinen. Nipsulle ERI ja valioluokan viimeinen eli neljäs sija. Oltiin jo pitkä päivä odotettu näyttelypaikalla ja väsymys näkyi kyllä Nipsun esiintymisestä. Ei ollut terhakka askel enää ja siitä arvostelussakin huomautettiin, että tarvisi lisää “äksöniä”. Muuten ei ollut moitteita.

Muutenkin reissu oli kyllä antoisa. Matkaseura oli mukavaa, oli kiva jutella tuttujen ja uusienkin ihmisten kanssa ja nähdä paljon erilaisia mitsuja. Nyt alkaa jo vähän erottamaan niitä mustaruskeitakin toisistaan

Treffattiin myös meidän kesän Latvian reissulla mukana ollut islis omistajineen. Koska molemmilla koirilla on vähän taipumusta tuohon ärripurreiluun, niin etsittiin sitten sopiva lokonen jossa vähän treenattiin juoksemista peräkanaa. Ihan hyvinhän se meni, ja Nipsukin kulki ihmis- ja koiravilinässä hyvin sivistyneesti. Pissapaikalla tai muuallakaan ei tullut mitään kähinöitä.

Tänään piti mennä aksaan, mutta saas nähdä. Auto ei taas lähtenyt vaihteeksi käyntiin kun akku tyhjänä, joten omalla kyydillä ei ainakaan päästä. Nipsun kanssa saatetaan saada kyyti, mutta Nemon kanssa ei sit kuitenkaan voida jäädä, koska siellä ei enää ole oikein ketää joka voisi kuskata takaisin. Mutta Nemppa pääsee sitten lauantaina Lempäälään mölleilemään. Ja katsotaan harkitsisiko tuota Nipsuakin ottaa matkaan siihen möllien hyppärille. Eihän se vielä kovin osaa, mutta mitäpä se haittaa

Torstaina aloitettiin niin Nipsun kuin Nemonkin kanssa taas ryhmätreenit tämän vuoden osalta. Alkeiskurssilla meillä oli varakouluttaja, ja tehtiin valssiharjoitusta sekä mentiin erillään kepit ja A. A otettiin lähinnä minun toivomuksesta, koska Nipsulla on siinä ongelmia. Hihnassa tehtiin jokunen kerta ja lopulta meni sitten ilman väistämistä. Mutta pitää sitä vielä treenata, ja kun ei enää varmasti väistä niin koittaa ilman remmiä.

Peräkkäiset hypyt alkaa NIpsulla sujua vähän paremmin. Oltiin mös perjantai-iltana vapaavuorolla treenaamassa ja tehtiin siinä kolme peräkkäistä suoraa hyppyä sekä neljäs vähän vinoon ja siitä puomille. Hypyt meni tosi hyvin, videokin löytyy täältä: http://youtu.be/h-VqZQq8K_Y

Lisäksi Nipsu on niin ihanan tohkeissaan kun tehdään treeniä

Jännitin Nemon kanssa ryhmätreeniin palaamista ja olin ihan varma että pistää taas rettelöiden. Pidin Nemon odotusajat autossa ja  otin vaan juuri vähän ennen omaa vuoroa sisälle. Yllätyksekseni (minun ja muidenkin) Nemo ei piitannut yhtään muista. Nakit ja mamma oli mielenkiintoisempi. Nemo teki hyvin ja mukavalla vauhdilla. Yksi kohta vähän tökki mun ohjausten takia, mutta muuten meni hyvin. Ja kepit meni ihan mukavasti kunhan vaan ohjaa, vähemmällä avulla ei vielä suju.

Nemo oli myös perjantaina mukana, ja vaikka paikalla oli muutama koira jotka Nemolle ennestään outoja (Nipsun kanssa sen sijaan treenaavat samassa ryhmässä), niin hyvin pysyi silti hallinnassa. Vähän meinas hermot Nemolla pettää, mutta napakalla kiellolla ja nakkien näyttämisellä palasi huomio kuitenkin siihen mihin pitikin.

Katsotaan miten homma jatkuu, vai oliko tämä vain väliaikainen käytöshäiriö Jokatapauksessa, jos Nemo alkaa taas kovasti riekkuloimaan niin sitten lopetetaan Pekola-treenit ryhmässä ja käydään vaan yksinään tai korkeintaan muutaman häiriökoiran kanssa treenaamassa siellä, ja palataan ryhmätreeniin taas ulkokaudelle. Mutta katsotaan, toivotaan että pystytään jatkamaan tuolla niin saadaan vähän kimurantimpia ratoja ja ohjauksiakin harjoitella.

Möllikisoihin ajattelin mennä Lempäälään 28.päivä Nempan kanssa taas testaamaan kuinka sujuu. Voitaisiin mennä sekä mölli- että kisaavien radalle, kun kerran sinne asti ajaa.

Huomenna itsellä paluu töihin, ja herrat saa taas totutella olemaan päivisin kahdestaan. Eipä se liene paha nakki, eivätpä nuo lomien jälkeen muutenkaan ole koskaan kovin järkyttyneitä vissiin olleet

Päässä pyörii kovasti kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita, eikä oikein tiedä mitä niistä pistäisi toteutukseen. Näyttelyitä olis monta, etenkin ulkomailla, mutta kaikkeen ei riitä ymmärrettävästi rahkeet. Ja toisekseen sitten miettii että ilmoittaako molemmat vai vaan toisen niihin, mihin sitten lähteekään. Rankkaa

Lisäksi agikentät polttelee kovasti. Nemon kanssa ollaan nyt pari kertaa käyty treenamassa yksikseen. Tällä viikolla pitäisi mennä koittamaan taas ryhmätreeniä, saas nähdä miten käy. Rengas alkaa sujumaan. kepeillekin on taidettu löytää idea, niille meno vielä vähän tökkii ja usein harpataan pari kepin väliä ekalla pujottelulla. Kättä ei mun tarvi kuitenkaan enää niin paljon heilutella eikä kulkea kumarassa. Keinulla on arastelua, sitä pitäis saada varmemmaksi. Nemo hidastaa kovin ajoissa jo ja sitten oikeastaan vaan namilla houkuttelemalla saadaan loppuun, muuten pysähtyy ja pomppaa pois ennen keskikohtaa.

Olen kuitenkin merkinnyt 22.4. Janakkalan kisat kalenteriin. Niihin siis tällä hetkellä tähdätään. Hyppärille sitten vaikka jos ei muuta.

Loppiaisena oltiin Tampereella Nipsun kanssa möllitokossa. Tuomarina siellä oli Riitta Räsänen. Nipsulla oli pitkä päivä takana ja oli ihan väsynyt kun iltapäivällä päästiin tokoilemaan. Paikkamakuusta saatiin kuitenkin 9, joten siinä mielessä väsyneisyys oli ihan hyvä! Minuutin paikallamakuu hihnan mitalla. Nousi istumaan aika lopussa, mutta muuten meni hienosti. Luoksepäästävyys oli 10 (ja antoi tuomarille tassua :D). Muut oli sitten kasia ja kasipuolta (aika löysällä pisteytyksellä). Mutta jokatapauksessa, tuon jälkeen iski taas vähän toko-inspiskin ja alkoi hieman enemmän kiinnostamaan taas toi liikkeiden kisakuntoon hiominen.

Näyttelyiden osalta pari ulkomaanreissua on varmaa. Kaksi sitten taas kovasti houkuttaisi, mutta toinen on aika likellä jo toista päättämääni ja siksi pitää vähän mietiskellä onnistuisiko se. Neljäs on sitten vähän myöhemmin vasta, mutta vaatii sitäkin enemmän miettimistä. Ja yksikään näistä ei ole se kirotun Latvia, jonka myös haluaisin mahduttaa vielä tälle vuodelle

No, näitä pähkäillään Olen ollut kolme viikkoa kotosalla, joten aikaa siihen on ollut taas vähän turhankin paljon Ensi viikolla taas töihin uudella innolla. Ja sitten onkin jo Turun näyttely. Lastataankin taas auto täyteen väkeä, mutta hyvä ettei tarvitse yksin ajaa tuota puuduttavaa matkaa pimeässä talvikelissä. Mv mitteleitä on 45, ja uroksia 18. Saapi nähdä onko Nipsulla tuolla mitään mahkuja, mutta mennään hakemaan taas yksi arvostelu. Tuomari on briteistä ja käsittääkseni myös chow-kasvattaja. Ainahan voi toivoa, että maku olis yhtä hyvä kuin tuolla Tervakosken tuomarillakin

Muutama talvinen kuva, nyt kun viimeinkin tuli lunta

Äsken muisteltiin mennyttä, mutta entäs sitten tuleva? Tässä tavoitteita alkaneelle vuodelle.

Tavoitteita Nemon kanssa

Näyttelyt

- Viimeinen CACIB -> C.I.B
- Serti Latviasta -> LV MVA & BALT MVA

Agility

- Lisää varmuutta radalle
- Aloitukset ja häiriönsietokyky paremmaksi
- Kisa-uran aloitus kevät/kesä

TOKO

- Pientä treeniä agilityn ohessa, ei kummempia tavoitteita

Muuta

- Rally-tokon alkeisiin tutustuminen
- Lonkka- ja kyynärkuvaus alkuvuodesta

—

Tavoitteita Nipsun kanssa

Näyttelyt

- Sertit Virosta ja Latviasta -> LV & EE & BALT MVA
- Lisää CACIBeja

Agility

- Kaikki esteet tutuiksi sekä itsenäisyyttä ja varmuutta tekemiseen
- Möllikisat keväällä

TOKO

- Paikkamakuun treenaamisen valmiiksi + muut liikkeet vielä varmemmiksi
- ALO-kisojen starttaaminen keväällä/kesällä

Muuta

- Mahdollisesti rally-tokoon tutustuminen
- Silmä- ja polvitarkastus keväällä

—

Lisäksi molempien poikien kanssa pidetään yllä ruutiineita ja laumajärjestystä, johon loppuvuodesta saatiin positiivinen muutos. Näitä asetelmia yritetään vielä vahvistaa ja elää koko joukko sulassa sovussa.

Vuosi jo vaihtui, mutta kerrataan silti hieman viime vuoden tavoitteiden täyttymistä ja kohokohtia.Kuinkas asettamani “tavoitteet” sitten toteutuivat?

Nemon tavoitteet

Näyttelyt
- Edelleen painitaan sen kanssa että herra malttaisi pysytellä kehässä riittävän kauan aloillaan. Käytetään mahdollisuuksien mukaan vierasta handleria, vieraskoreus kun tuntuisi voittavan säheltämishalun.

No, välillä on mennyt kehässä hyvin ja välillä taas huonommin. Ei kai siitä sähläilystä kokonaan mihinkään päästä, mutta täytyy olla tyytyväinen niihin hetkiin kun menee hyvin

- Viimeistä CACIBia yritämme metsästää kesällä, eli tähtäimessä C.I.B

Tässä ei olla vielä onnistuttu, joten siirretään tämän vuoden tavoitteisiin. Kyllä se tulee kun on tullakseen.

- Asetamme tavoitelistalle myös muutaman uuden valioarvon, todennäköisimmin tavoittelemme niitä Virosta ja Latviasta, mahdollisesti myös Ruotsista.

Viron titteli saatiin pojalle Juhannuksena

Agility
- Koira ja erityisesti emäntä kuntokuurille
- Kaikki esteet kunnolla tutuiksi ja suht varmoiksi
- Mahdollisesti muutamia mölli-kisoja, ainakin oman seuran pitämiä

Muutamat möllikisat käyty ja “ongelmaesteiden” suorituskin alkaa pikkuhiljaa parantua. Lähdöistä ja niihin keskittymisestä tullut uusi ongelma, mutta sitä ratkottaneen sitten tänä vuonna.

TOKO
- Jatketaan ALO- ja AVO-liikkeiden treenaamista kotona ja agilityn ohessa
- Yritetään kasvattaa häiriönsietokykyä ja kärsivällisyyttä

Ei mitään merkittävää edistystä. Vähän tehty jotain kotosalla ja treeneissä odotellessa, mutta ei mitään tavoitteellista harjoittelua.

Muuta
- Luonnetestin suorittaminen

Eipä menty, ja on toistaiseksi holdissa, koska koulutusten ohessa tehty testausta.

- Katsotaan myös jos päästäisiin tutustumaan paremmin koiratanssiin ja/tai rally-tokoon

Nipsun kanssa käytiin tutustumassa koiratanssiin, mutta Nemon kanssa ei sen enempää näihin panostettu.

—-

Nipsun tavoitteet

Näyttelyt
- Yritetään Suomesta toista SERTiä

Tuli toinen, ja yllättäen myös se kolmas Niimpä saimme tavoitteet siis hieman enemmänkin kuin täytettyä

- Mahdollisesti myös jonnekin ulkomaille

Käväistiin Liettuassa ja Latviassa, joista ensimmäisestä saatiin plakkariin myös valionarvo.

Agility
- Yritetään saada paikka alkeiskurssilta ja päästä tutustumaan esteisiin

Kurssille päästy ja treenailu lähtenyt hyvin käytiin.

TOKO
- Tokossa on meidän ensi vuoden pääfocus. Treenaamista jatketaan tavoitteellisesti, jotta saataisiin kaikki alokas-luokan liikkeet varmoiksi
- Möllikisoihin osallistutaan kun moinen on mahdollista, oma seura järjestänee ainakin kahdet
- Mahdollisesti kisaamaan syksyllä, riippuu kuinka hyvin edistytään

Möllikisoissa käytiin kahdesti mutta kisaamaan ei kyllä vielä päästy. Ja emännältä vähän hävisi kiinnostus TOKOn parissa puurtamiseen kun Nipsunkin kanssa aloitettiin agility. Mutta ei me olla kisa-aikeita haudattu, mutta jatketaan rauhassa…

Muuta
- Yritetään hankkia Nipsulle uusia, mukavia koirakavereita, ja saada Nipsun varautuneisuutta muita koiria kohtaan hieman lieventymään positiivisten koirakokemuksien myötä.

Nipsu on ollut reissussa muiden koirien kanssa ja tullut ihan kivasti toimeenkin joitakin kommervenkkejä lukuunottamatta.

- Remmiräyhä/höyryveturi kuriin lenkillä

Tähän saatiin paljon apua kouluttajalla käymisestä. Samalla linjalla jatketaan.

- Luonnetestin suorittaminen

Tämä myös Nipsulla holdissa niin kauan, kunhan kouluttajan testaukset unohtuvat.

- Yritetään myös löytää sopiva muoto lenkkeilyyn, jotta Nipsu saisi riittävästi kulutettua energiaansa. Yritetään kunnostautua juoksulenkkeilyssä, tai miettiä muita hyviä tapoja.

KickBike-lenkkeilyä käynnisteltiin mutta vähän hitaasti. Odotellaan taas kevättä ja sopivia kelejä siihen. Juoksukin vielä olisi kyllä ihan aiheellinen vaihtoehto…

—

Näyttelyvuosi 2011

Sitten vielä kooste hienosta näyttelyvuodesta

Näyttelyvuosi käynnistettiin maaliskuussa Euran ryhmänäyttelyssä, jossa molemmat pojat olivat näytillä. Siellä molemmille ERInomaiset, Nemolle lisäksi SA ja sijoitus PU2!

Nipsu jatkoi näyttelyitä Tampereella toukokuussa. Siellä ranskalaiselta EH, iso koko ja liikkeissä huomautettavaa. Samaan aikaan juostiin myös mätsäreissä kun kausi oli parhaimmillaan. Nipsu nappasi ensin ekan mätsi-sijoituksensa Toijalassa ja sitten vielä Hämeenlinnassa peräti PUN1 BIS2-sijoituksen. Koiria ei silloin tosin ollut kovinkaan montaa kisaamassa, mutta hieno tulos kuitenkin.

Virallisella saralla jatkettiin Nemon kanssa kesäkuussa. Reissu Latviaan tuotti 2 x VA-CACIB. Mahiksia parempaankin olisi ollut, mutta herra ei tykännyt kisakumppanistaan ja meni rähinäksi. Ei jääty sitä murehtimaan. Juhannuksena päiväreissu Viroon ja sieltä tuomisina EE MVA <3

Heinäkuussa kierrettiin poikien kanssa Helsinki ja Pori KV. Helsingistä molemmille ERI ilman SA:ta. Porista Nemolle ERI ja Nipsulle upeasti luokkavoitto, ERI SA ja vielä VARA-SERT jääden niukasti PU-sijoilta. Nemo kerkesi Lammin ryhmiksestä hakemaan myös H:n, mutta ei me sitäkään jääty murehtimaan.

Muutama viikko odoteltiin Valkeakosken näyttelyä. Nipsu teki jätti-yllärit ja melkein pyörrytti emännän. Luokkavoitto, urosten ykkönen pesten valioitakin ja kaiken kukkuraksi ROP! Toinen serti sieltä plakkariin <3 Viikkoa vajaa vuoden tauon jälkeen edellisestä

Pohdin, että joudutaankohan viimeistä sertiä odottamaan yhtä kauan. No, ei jouduttu. Kaksi viikkoa ja Tervakosken KV-näyttelystä elokuun lopussa tulla tupsahti jälleen luokkavoitto, PU1 ja vimppa SERT! Samalla herra avasi myös CACIB-tilinsä.

Olin jo aiemmin kerennyt ilmoittamaan Nipsun Liettuaan luokkaserti-jahtiin toiveena, että sitä kautta ehkä saisin joskus Herran valioitumaan. No reissuhan sitten muutti merkitystään ja toivottiin sitä N-sertiä jotta voidaan valionarvoa hakea myös Liettuasta kunhan Suomi ensin vahvistuu. Liettuassa oli syyskuun alussa kaksi kr-näyttelyä. Ensimmäisessä niissä Nipsu oli ROP ja hankki tarvittavan sertin! Toisesta tuli EH mutta eipä sillä niin väliä sitten enää.

Syyskuussa käytiin Mittelspitzien erikoisnäyttelyssä Heinolassa. Nemo ollut nuorempana tuomarilla kaksi kertaa, tuloksena EH:t. Nipsu myös ollut aikoinaan VSP-pentu. Odotukseni pidin tasolla Nemo EH, Nipsu H. Kasvattaja esitti Nemon ja minä Nipsu, molemmat kun olivat valioissa niin ei omat kädet enää riittäneet.
Tuomari tykkäs Nipsusta kovin, jätti noteeraamatta jopa hammaspuutokset koska tykkäsi koirasta ja tämä oli valioissa. Nemolle myös tällä kertaa “arvonnousu” ja hienosti ERI. Valioillekin jaettiin EH:ta, joten 17 valio-uroksen joukossa nämä ERIt kyllä tuntuivat oikein mukavilta

Lokakuussa käytiin Nipsun kanssa Latviassa. Valkeakosken näyttelyssä ollut tuomari ei tällä kertaa Nipsusta tykännyt yhtä paljon, ja tuloksena PU3 VA-SERT. Reissu oli silti mukava ja Nipsu esiintyi hyvin kuten yleensäkin.

Marraskuussa vietettiin viikonloppu Nemon kanssa Jyväskylässä. Molempina päivinä Nemolle ERI ilman sijoitusta. Näin siis viimeisen CACIBin metsästys jatkuu edelleen.

Näyttelyvuosi lopetettiin Nipsun kanssa messarissa joulukuun alussa. Ranskalaistuomarit eivät Nipsusta piittaa, ja kättelimme sieltä taas EH:n.

Odotukset ylittyivät kuluneelta vuodelta kuitenkin moninkertaisesti Nipsun hienon menestyksen myötä. Ihailen herran Valkeakosken ja Tervakosken palkintoja edelleen harva se päivä eteisen seinällä. Syksy oli vaan niiiiin hieno herralla!

Mun hienot ja komeat pojat

Torstaina käytiin viimeisellä opetustunnilla poikien kanssa. Pari tuntia tarvottiin mettässä vapaanapitoa harjoitellen.

Nipsun kanssa meni hyvin. Ylämäessä alkoi kiskomaan eikä uskonut, purkin heitolla sitten lopetti eikä sen jälkeen tarvinnut enää juuri puuttua. Kun päästettiin vapaaksi ja tuli sitten ohitustilanne niin ensimmäinen kielto tehosi. Olis kyllä tainnut mennä tekemään lähempää tuttavuuttakin, mutta toinen koira pääs vähän ärähtämään ja Nipsu tais sitä säikähtää sen verran että ei sitten mennykään. Mutta sen jälkeen pysyi visusti sitten loitolla ja hienosti hallussa. Kuuliaisesti kulki vierelläkin ja tuli kutsusta iloisesti luokse.

Nemon kanssa jouduttiin hetki taas taistelemaan autosta pois pääsyn kanssa. Herra näkyi kehittäneen taas uuden kaavan tuohon hommaan: avaan luukun, hiljenee, menee kohta makuulle, avaan häkin, vien käden, alkaa ärtsyilemään ja haukkumaan.  Kun viimeisen kerran vedin käden pois niin hoksasin saman kuin kouluttajakin, että seuraavalla kerralla käsi jätetään ja jatketaan silittämistä. Siinä sitten piti tovi seisoskella käsi Nemon niskan päällä silittämässä. Mutta rauhoittui viimein ja saatiin koira ulos.

Nemon metsäily ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin Nipsulla. Kamala merkkailu koko ajan, mitä korkeammalle pääsi, sitä parempi. Nemo kun näki vastaantulevan koiran niin pysähtyi kyllä hetkeksi kiellosta ja katsoi minuun mutta jatkoi sitten matkaa vastaantulijoiden luokse. Saivat useamman kerran häätää Nemon pois eikä silti meinannut mennä jakeluun ettei sinne sovi mennä. Eikä meinannut uskoa sitten minun ja kouluttajankaan häätöä että ei passaa tulla mielistelemään. Käytti kyllä koko sikailuarsenaalinsa tuolla.

“Tässä”-käsky ei meinannut ihan mennä jakeluun että olisi pysynyt vierellä kulkemassa. Koko ajan piti yrittää harhailla jonnekin ja nostaa jalkaa. Mutta ei onnistu. Päästin me metsästä pois sentäs. Tuli Nemo sentään luokse kun huusi ja ihan reippaasti.

Autoon laittaessa saatiin taas vähän viivytellä ja ottaa uusiksi muutama asia ennen kuin saatiin Nemo asiallisesti autoon.

Kyllä oli hiki tuon parituntisen jälkeen

Nyt siis pikkuhiljaa paluu “normaaliin” arkeen. Ei siihen samaan vanhaan mutta uuteen sellaiseen. Tarkemmat säännöt ja puuttuminen kommervenkkeihin, hellyyttä ja huomiota sitten sen verran kun koirat kestävät aloittamatta sikailua.

Sovimme kouluttajan kanssa, että koitamme alkaa nyt tukemaan Nipsun nousemista Nemon edelle. Koska kyllä Nipsu on sieltä alkanut nousemaan, ja Nemo yrittää jatkuvasti pönkittää omaa asemaansa. Mutta se olisi varmasti parempi jos Nipsu olisi “ylempänä”, koska herran hermot tuntuvat kestävän Nemoa paremmin. Mutta toki sitten Kirsi ja Tero ovat ne, jotka ovat ylimpänä

Poikien kanssa jatketaan varmasti ohitusapuna käymistä muiden tunneilla, niin saadaan samalla omaa treeniä ja varmuutta ohituksiin. Mikäs siinä kun ihan vieressä asutaan.

Nipsu pääsi torstai-iltana pitkästä aikaa agilityyn. Oli ihan ok. Rähähdysputki kyllä pääsi katkeamaan koska Nipsun pinna paloi kun muut kiihdytti vauhtiaan. Nipsu ei muille välitä räyhätä treeneissä mutta yksi bokseriuros ei ole Nipsun mieleen. Se kun kiipesi A:ta tai oli muuten “liian lähellä” niin piti sanoa. En oikein pystynyt kieltämäänkään  Nipsua sanallisen käskyn lisäksi mitenkään kun ei purkkia voinut oikein käyttää muuten kuin vähän ravistamalla, eikä tömistääkään voinut kun koko lato raikaa jos niin tekee. Harjoituksia tehtäessä poika kyllä keskittyi entisellä innolla. Ensi viikolla taidankin siis ottaa boksin mukaan taas niin saa odotusajat olla siellä ja otan sitten vaan omaa vuoroa varten ulos.

Pullistelu ei onneksi jäänyt kyllä päälle. Kotiin tultaessa otin ulos autosta ja sattui juuri menemään koira ohi. Ei kerkennyt alkaa retostelemaan ja uskoi kun kielsin. Uskon siis että voidaan jatkaa treeneissä käymistä kun löytyy vaan sopiva tapa toimia noissa odotusajoilla ja minimoida ne tilanteet että pääsee keittämään kiinni. Paikka kun ei ole siis kaikista otollisin tuollaiseen treenaamiseen muiden kuin äärivarmojen koirien kanssa.

Illalla annoin pojille pari lelua pitkän tauon jälkeen. Kiitokseksi Nemo nyhti oravalelulta korvan irti ja alkoi suolestamaan sitä. Pientä pehmolammasta yritettiin taasen astua. Semmoinen meno sai loppua heti alkuunsa.

Viikonloppuna tiedossa Nipsun pesua ja sunnuntaina sitten messariin Lisäksi mulla vielä valmisteluja itsenäisyyspäivän mätsäriä varten. Nipsu pääsee sinnekin esiintymään Teron siskontytön Jennin kanssa. Itse menen hääräämään kehäsihteeriksi.

Keskiviikko

Aamulla Nemo oli selkeästi maltillisempi kuin yleensä. Ei hötkyillyt ulosmenossa eikä ruokailussa, silitin selästä ja katseli minua rauhassa silmiin. Odotti nätisti että annoin luvan ruokailuun ja ulostuloon. Kun oltiin lähdössä töihin niin Nemo tuli sängyn alta kyllä makuuhuoneen ovelle tarkkailemaan. Pysyi hiljaa niin kauan että Tero otti repun arkun päältä. Sitten räksäytti muutaman kerran, mutta hiljeni aika nopeasti. Sitten ei enää kuulunutkaan mitään. Selkeästi siis normaalia rauhaisampi aamu.

Eilen aloitettiin uutisointi Caesar Milanin Suomeen saapuvasta kiertueesta ja tietysti sen ohella riittämiin kaikkea Caesar-vastaista. Tarvii varmaan olla lukematta kaikkia näitä revittelyjä tässä vaiheessa koulutusta. Käytössä olleet keinot ovat toimineet ja olemme edistyneet taas hurjasti. Ja tuolle kovakalloisemmalle yksilölle ei taatusti ole näistä mitään haittaa ollut kun ei tunnu mikään oikein hätkäyttävän. Olen kuitenkin niin herkkä muiden mielipiteille että kaikki muualta tulevat epäilyksen siemenet voivat murentaa omaa uskoa. Pitänee siis kytkeä joku Caesar-vastaisuus-suodatin päälle Ja eihän nyt toki suoraan Caesarin opeilla mennä mutta samaan johtajuus-asiaanhan ne perustuvat. Piikki- ja sähköpantoja en minäkään hyväksy, mutta eikös näissä koulutusmetodien soveltamisessa aina saakin käyttää vähän omaa järkeä ?!

Tekstin alkupuolisko kirjoitettiin aamulla, ja nyt iltasella on taas entistä varmempi olo. Tulin juuri hetki sitten Nemon kanssa lenkiltä, jossa tehtiin onnistunut ohitus (ilman purkkia) ja erittäin onnistunut autossa piipahdus ja poistulo (!)

Lenkin päätteeksi mentiin autolle. Pysyi suht rauhallisena kun avasin luukun. Kun annoin luvan hypätä niin alkoi vähän haukkumaan mutta ei mitään älytöntä rähjää. Rauhoittui kun rauhoitin tilannetta ja sain häkin oven ja luukun laitettua kiinni ihan rauhallisessa ja hiljaisessa tilanteessa.

Pidin luukkua vain hetken kiinni ja sitten avasin. Nemo oli ihan rauhassa. Sitten näköpiiriin ilmestyi koira ulkoiluttajineen ja suunta oli meitin autoa kohti. No Nemo bongasi ne ja jäi tuijottelemaan mutta kielsin ja jäin sitten seisoskelemaan niin että bloggain. Kovasti Nemo tuijotti mun “läpi” ja kuunteli mutta oli kuitenkin hiljaa.  Kun olivat menneet riittävän kauas niin jatkoin Nemon ulosottamista. Ei ongelmia. Avasin luukun, silittelin, se ei ollut Nemosta kamalan mukavaa mutta ei alkanut tapella vaikka vähän kitisi. Kun hiljeni ja makoili niin pistin pannan, odotutin hetken aikaa ja annoin luvan tulla ulos. Rauha saatiin pidettyä myös autosta poistulon jälkeen. Kiihtyi vähän, mutta pysyi hiljaa kun kielsin heti kun alkoi pientä vikinää kuulua. Tämä oli oikeasti ihan loistava kokonaisuus! Ja sitruunapantaakaan ei ollut siis tässä kuviossa mukana.

Jäi kyllä niin hyvä mieli, jäänyt eilisestä ja tästä päivästä. Tuntuu, että ihan kuin Nemokin vihdoista viimein alkais pääsemään jyvälle tästä hommasta. Saa nähdä kuinka meidän käy huomenna kun hurautetaan muutama sata metriä tuonne vapaanapitotunnin pitopaikalle. Että päästäänkö näyttämään kouluttajalle miten ollan edistytty, vai kuinka käykään. Katsotaan!

Nipsun kanssa saatiin myös jälleen yksi onnistunut ohitus saldoon lisää. Mun hienot pojat <3

Tiistai

Tänään Nemo ei ole ollut taas ihan niin mahdoton kuin eilen. Hieman enemmän riittänyt malttia.

Nappasin Nemon mukaan iltasella kun lähdin pentutokoa vetämään. Tämä autossaolo- ja poistuloharjoitus sujui aika mallikkaasti. Pistin Nemon autoon kunhan ensin olin pistänyt vettä kuppiin ja suoristanut pehmustetta. Vähän Nemo hötkyili mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin yleensä. Kun annoin luvan hypätä autoon niin tuli taas vähän levottomaksi. Ei kuitenkaan yrittänyt hammastella eikä muuta. Otin kassista haukkupannan ja kaikki möly vaimeni saman tien. Vähän yritti pinnistellä vastaan kun pistin kaulaan mutta oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvin. Pistin muka pannan päälle, mutta ei se sitten mennytkään kunnolla. Matkan aikana kuului kimeää ulinaa jonkun verran mutta mitään kovaa haukkuräksytyskonserttia ei tullut missään kohtaa. Panta taisi jo kaulassaolollaan kuitenkin vähän rauhoittaa menoa.

Kun päästiin Pekolaan niin avasin luukun, häkin oven ja pistin pannan kunnolla päälle. Tai no, ei sitten vieläkään loppujen lopuksi mennyt päälle vaan kokonaan pois (En vaan osaa…) Treenien ajan Nemo odotti autossa ja tunnin kuluttua lähdettiin takaisin kotsaan.

Paluumatkalla samankaltaista mölyä siis kuin menomatkallakin. Kun menin autosta ulos ja avaamaan luukkua niin ei minkäänlaista melua. Häkin ovi auki,  kaasin veden pois kupista ja laitoin kupin toiseen häkkiin. Nemo nökötti avonaisessa häkissä sillä välin, toki kropalla torppasin niin että jos olisi yrittänyt livohkaan niin ei olisi päässyt mihinkään. Seuraavaksi otin haukkupannan pois ja laitoin ketjun tilalle. Nemo istui niin, että pää vähän oli ovesta ulkona, mutta ei varsinaisesti yrittänyt ängetä sieltä pois. Istui ihan rauhallisesti, toki läähättäen mutta hiljaa ja suhteellisen tyynesti aikaisemmat olotilat huomioonottaen. Viimein annoin sitten luvan tulla pois. Vähän kiihtyi ulos tullessa, mutta piti kuitenkin mölyt mahassa, muutaman kerran piti kieltää kun meinasi yrittää. Pistin luukun kiinni ja ovet lukkoon. Sen jälkeen muistin odottaa hetkisen että Nemo rauhoittuu vielä vähän enemmän ja itsekin vetäisin henkeä. Sitten vasta jatkettiin matkaa kotiovelle.

Illan päätteeksi käytiin vielä Nipsun kanssa lenkki. Käveltiin aika tiuhaa tahtia rivitalojen ohitse ja sieltä lähestyi sitten koira kahden ihmisen kanssa. Joku pieni joka haukuskeli. Siihen Nipsu kerkesi vähän naulaamaan katsetta kun tuli itselle yllättäen. Kielsin ja otti vähän kontaktia. Jatkoi kuitenkin vilkuiluyrityksiä vähän aikaa mutta sain pidettyä hiljaa. PUrkki oli vähän tukena kun ei pelkkä kielto ensin tehonnut. Vilkuilutkin olisi varmaan pysyneet vähän paremmin kurissa jos olisin ollut ite paremmin hetkessä läsnä enkä ihan niin hengästynyt meidän spurtista, mutta olosuhteisiin nähden siis ihan hyvin Pari koiraa sitten vähän kauempaa nähtiin vilaukselta vielä siinä loppumatkasta, mutta niistäkin päästiin jämäkällä kiellolla selville vesille.

Kyllä nuo nämä edistykset vaan tuo itsevarmuutta ja hyvää mieltä rutkasti! Toivottavasti ei tule ihan kamalaa takapakkia jossain kohtaa. Toki aina tulee vähän, mutta toivottavasti pääsuunta säilyy kuitenkin samana kuin tähänkin asti.

Torstaina on vapaanapitotunnit päivällä. Illalla pääsenkin sitten Nipsun kanssa pitkästä aikaa aksaan. Käydään koittamassa mitä siitä tulee. Haasteena pitää herra hyväkäytöksisenä treeneissä ja niiden jälkeen. PItää vielä kysyä vähän vinkkejä päivällä mutta eiköhän me selvitä

Nemo saa pitää taukoa treeneistä vielä siihen asti, kunnes joulutauon jälkeen taas jatkuvat. Ehkä ennen sitä käydään sitten omalla varauksella vähän treenaamassa  vaikka välipäivinä ja katsotaan miten pysyy hallussa kun ei ole häiriöitä. Mutta sitten kun palataan ryhmätreeneihin niin vaaditaan tältä emännältä tooooosi hyvät hermot ja tyyni olemus. Vielä ei kannata tosiaan lähteä edes koittamaan koska Nemo kuitenkin vielä testailee ja oikuttelee sen verran että ei ole moista hauskanpitoa ansainnut. Nipsu taasen on edistynyt sen verran mallikkaasti että on ihan kiva päästä palkitsemaan poikaa siitä.

Maanantai

Nemo on ollut tänään ihan mahroton. Yrittänyt komentaa joka asiassa minkä on vaan kerenny. Ruuan antoakin jouduin venyttämään poikkeuksellisen kauan kun sitä käytiin oikein keittiöntasolta kurkkimassa ja komennettiin minua sohvalta ruokaa antamaan.

Lenkillä jatkui sama meno, herra seilas kuin kanootti koskilaskussa. No yksi koira nähtiin ja siihen ei jäänyt kiinnittämään huomiota eikä sanonut mitään, että jotain hyvääkin. Nyt häärii Nipsun kimpussa kun tämä syö luuta. Eilenkin joutui purkilla viskomaan Nemon pois Nipsun kimpusta kun Nipsu vaan mussuttaa luuta ja Nemo pökkii päällä…

Mutta Nipsu sen sijaan oli ihan mahtava <3 Lenkillä nähtiin kahdeksan koiraa, joista kolme ohitettiin ihan lähietäisyydeltä ja vielä alkulenkistä. Selvittiin pienenpienellä murahduksella kolmannen koiran kohdalla, ja sitä seuraavalla pikkiriikkisellä urahduksella neljännen koiran kohdalla. Muuten ei virkonnut mitään! Purkkia joutus toki vähän ravistelemaan mutta viskoa ei ole tarvinnut vielä kertaakaan.

Kova vauhti tuntui tänään olevan Nipsullakin, mutta ei kai kaikkea hyvää voi aina heti saada kerralla

Huomenna jatkuu harjoitukset, Nemon taidan napata mukaan pentutokoreissulle ja opetellaan taasen autoilua.

Sain tänään kouluttajalta tekstarin, että jos lenkkeilyt ja muut sujuvat hyvin niin koiria voi kokeilla silittää hieman vähemmän alistavasti ruokailun, uloslähdön, hoitotoimien jne. yhteydessä. Samoin voi vähissä määrin antaa joitain käskyjä, kuten istu, ja kehua samalla. Nipsulle näitä aloin jo vähän tekemään lenkillä, ja niin että Nemo ei näe - on ne kyllä ansainnut. Nemo on tänään ollut niin mahdoton että ei kyllä ole ansainnut mitään lisähuomiota. Katsotaan olisko huomenna parempi päivä, niin voisi testata tämänkin vaikutusta. Jos alkaa härvääminen tai muu, niin sitten takaisin alistavampaan otteeseen.

Lauantai

Lähdin aamusta asioille kaupungille. Nemo tietysti pisti taas mekkalan kun lähdin. Heitin purkin ja hiljeni. Purkki lipsahti liukkaalla lattialla sen verran että meni vähän turhan lähelle Nipsua, mutta ei voinut mitään. Pitää ensi kerralla tähdätä paremmin.

Lenkkeilyt iltapäivällä sujui loistavasti molempien kanssa. Nipsun kanssa ohitettiin pellon laidassa pysähdyksissä ollut räksyttävä koira. Kielsin Nipsua tuijottamasta ja vähän vahvistin purkkia ravistamalla. Muutaman kerran jouduin sitä tekemään uudellen muistutukseksi, mutta päästiin ohi ilman rähinöitä Nipsun puolelta, ja poika otti kontaktiakin. Jee

Nemon kanssa meni myös lenkki hyvin. Vastaan tuli muutama koira, purkin avulla päästiin suhteellisen hyvin ohi vaikka vähän yrittikin murista alkuun.

Lenkkien jälkeen jäi tosi hyvä mieli. Ei ne täydellisiä ohituksia olleet, mutta riittävän onnistuneita tässä vaiheessa

Sunnuntai

Tänään piti lähteä autolla hoitamaan muutama asia, ja ajattelin ottaa Nemon mukaan harjoittelemaan. Pistin herran autoon ja sitruunapannan kaulaan. Siellä se sitten sihahteli kun herra riittävästi haukkui, mutta pieniin vikinöihin ei tehonnut. Nemo kyllä tietää kun panta on kaulassa että sitten muutetaan äänensävyä sellaiseksi mikä menee vielä pannalta läpi. Sitten kun menin häkin luo hääräilemään ja jos Nemo suuttui ja alkoi kunnolla haukkumaan, niin sitten panta sihautti. Sitten Nemo heti hiljeni ja meni maate.

No, meidän piti siis lähteä käymään asioilla, mutta auto ei sitten suostunutkaan taas käynnistymään, joten Nemo ulos häkistä (onnistui nopsaan, tosin tuo panta tais siinä auttaa merkittävästi), ja takaisin sisälle. Sitten Teron kanssa lähdetiin ottamaan autosta akkua irti sisälle latautumaan. Siinä vaiheessa Nemo oli tosi hermostunut ja näreissään kun joutui autossa ensin olemaan ja sitten tuotiin sisälle takaisin. Ja kehdataan lähteä vielä uudelleen ilman häntä ulos! Kun tultiin Teron kanssa takaisin sisälle niin oli edelleen kovin kiukkuinen herra tuo Nemo. Kerrassaan ravoissaan kun näin häntä kehdattiin kohdella. Sen jälkeen maattiinkin taas reporankana kuorsaten

Lenkille mentiin vasta illalla vähän myöhempään kun sade vähän laantui. Nipsun kanssa meni hyvin, Nemo taas vähän jotakin taas ärhenteli mutta ok meni sekin.  Huomattavasti paremmin lenkkeilyt ovat kuitenkin nyt sujuneet.